Mitä tiede merkitsee ViNOlle

25 Mar

Tieteen ja tutkimuksen ominaisuuksina pidetään yleisesti objektiivisuutta, julkisuutta ja autonomisuutta. Tiedon tulee olla riippumatonta mielipiteistä sekä taloudellisista ja poliittisista sidoksista, ja kaikkien saatavilla. Valitettavasti nykyinen tiede ei aivan täytä näitä kriteereitä. Suurin osa tutkimuksista seulotaan siten, että negatiiviset (etenkin rahoittajille) tulokset karsiutuvat herkästi pois. Yksityiskohtaista tietoa tutkimuksen eri vaiheista ei yleensä julkaista, lopullisetkin tulokset painetaan maksullisiin lehtiin. Vapaa ja avoin tiede on vasta alkutekijöissä, mutta lupaavaa kehitystä on tapahtunut viime vuosina.

Yhteiskunnan, erityisesti päättäjien, tulisi kannustaa tiedeyhteisöä julkaisemaan avointa tietoa, joka on kaikkien käytettävissä. Tiedon avoimuus tuo mukanaan lukuisia hyötyjä. Informaatiota voidaan käyttää uudelleen, mikä antaa lisäarvoa tutkimukseen sijoitetuille varoille. Tutkimuksen läpinäkyvyys parantaa sen akateemista laatua, ja mahdollisuuksia kriittiseen tarkasteluun sekä väärennösten ja plagiointien ehkäisyyn. Opiskelijoiden oppimismahdollisuudet paranevat, kun he saavat pelkän siloitellun tiedeartikkelin sijasta käyttöönsä tietoa tutkimuksen taustalta sen eri vaiheista. Avoimen tiedon saavuttavat kaikki sosiaalisesta asemasta riippumatta, se herättää kansalaisia keskusteluun ja hyödyttää yhteiskuntaa. Ennen kaikkea avoimuus tehostaa ja edistää tiedettä vähentämällä ajankäyttöä sekä taloudellisia kustannuksia.

Uskomme avoimeen lähdekoodiin ja internetin kulttuuria demokratisoivaan voimaan. Olemme kaikki osallisia maailman yhteisistä kulttuuri- ja tietovarannoista, jotka eivät noudata kansallisia tai kielellisiä rajoja. Siksi tekijänoikeus- ja patenttilainsäädäntöä pitää kehittää huomioimaan uusi teknologia ja kuluttajien etu.” – ViNOn periaateohjelmaluonnos

ViNOn tulisi ajaa patenttilainsäädäntöä, joka edistää sosiaalista hyvinvointia ja vähentää kärsimystä maailmanlaajuisesti. Haluamme yhteiskunnan, jossa yritykset eivät voi hyvinvoinnin kustannuksella käyttää kehittämäänsä teknologiaa voittojensa kasvattamiseksi. Esimerkiksi pitkäikäiset patentit pitävät hinnat korkeina lääkkeille, joita tarvitaan erityisesti maailman köyhimmillä alueilla.

Tekijänoikeuslaki määrittää opetuksessa käytettävän materiaalin julkiseksi, eli sen käyttäminen on maksullista ja luvanvaraista. Se vähentää audiovisuaalisen materiaalin hyödyntämistä opetuksessa ja haittaa mediataitojen opiskelua. Lainsäädäntö kieltää myös ulkomaisten aineistojen käytön käännösharjoituksissa. Vielä järjettömämpää on se, että tieteellistä tutkimusaineistoa ei saa käyttää, ellei sitä ole erikseen määritelty vapaaksi. Tekijänoikeuslaissa ei ole tutkimustoimintaa koskevaa poikkeusta, joka on käytössä monessa muussa valtiossa. Se heikentää suomalaisten yritysten kilpailuasemaa ja tieteellistä tutkimusta.

Vihreitä voi kutsua tiedepuolueeksi ja varsinkin ViNOlaiset viittaavat usein tieteelliseen tutkimustietoon argumentoinnissaan. Tilanne on luonnollinen, sillä politiikassa pyrimme ”paras argumentti voittakoon” –käytäntöön. Tiede ohjaa toimintaamme, kun mietimme keinoja tavoitteidemme saavuttamiseksi. Vapaan tieteen hyödyt valjastamalla erotumme myönteisesti muista puolueista ja kykenemme vihreämpään päätöksentekoon.

Juho Saxlund & Emil Bulut,
työryhmän jäseniä

Advertisements

Joukkoistamme ohjelmatyön loppurysäyksen

22 Mar

Viimeisimmällä kommenttikierroksella ratkeamattomiksi jääneitä ja parantamista kaipaavia kohtia on nyt koottu kommentoitavaksi Google-tiedostoon.

Tavoitteenamme on hyväksyä kiirastorstaina 28.3. entistä paremmat muotoilut vielä näihinkin kohtiin. Keskustelunaiheet on maalattu tekstiin punaisella. Niitä ovat:

  • Talous, taantuma ja “vähintään yhtä hyvä tila”.

  • Feminismi ja ulkoa annetut roolit. Esimerkki.

  • Eläinoikeudet ja eläinten hyödyntäminen.

  • Avoin lähdekoodi, internet sekä maailman yhteiset kulttuuri- ja tietovarannot.

  • Työ ja vapaa sopiminen.

Muut edellisen kommenttikierroksen perusteella tehdyt muutokset on maalattu keltaisella. Ennen torstaita on tarkoituksena kartoittaa myös kohtia, joissa kieltä voisi parantaa (ja mahdollisesti tiivistää).

Valitettavasti tiedostossa ei ole rivinumerointia. Ne palaavat jälleen liittokokouskäsittelyyn mennessä.

Avaamme blogin teille

Otamme liittokokoukseen asti vastaan kirjoituksia periaateohjelman aiheisiin liittyen. Ideana on erityisesti, että ne, jotka tietävät jo tekevänsä muutosesityksiä liittokokouksessa, pääsevät perustelemaan näkemyksiään jo hyvissä ajoin.

Koska periaateohjelma on ViNOn hallituksen käsittelyssä vasta 7.4, kantojenne saaminen hallituksen nimiinkin on mahdollisuus, jota ei kannata hukata.

Tekstejä voi lähettää allekirjoittaneelle sähköpostitse tai muuten sähköisesti.

– Simo Raittila,
työryhmän puheenjohtaja
simoraittila (at) gmail.com

Vauraus, oikeudenmukaisuus, ekologisuus – mistä luopua?

13 Mar
Valitse kaksi - unohda kolmas.

Valitse kaksi – unohda kolmas.

Paremman maailman rakentamisessa on erilaisia tavoitteita. Yllä olevassa kuviossa on hahmoteltu globaalia eettistä trilemmaa*: kolme erilaista tavoitetta, joiden yhtäaikainen saavuttaminen on hyvin vaikeaa ellei mahdotonta. Yksittäiset tavoitteet materiaalisesta vauraudesta, ekologisesta kestävyydestä ja globaalista oikeudenmukaisuudesta ovat helpostikin saavutettavia. Samanaikaisesti järkevällä politiikalla on varmasti mahdollista saavuttaa kaksikin tavoitetta. Kaikkien kolmen tavoitteen saavuttaminen samaan aikaan voi kuitenkin osoittautua mahdottomaksi, vaikka poliittinen yksimielisyys asiaan löytyisikin.

Nykyisin maailmassa tavoitellaan selkeimmin materiaalista vaurautta ja painotetaan talouskasvun tärkeyttä, jolloin sekä ympäristö, että maailman huono-osaisimmat saavat kärsiä seurauksista. Materiaalisen vaurauden lisäksi voidaan tavoitella oikeudenmukaisempaa maailmaa, jolloin näkemystä voi luonnehtia globaaliksi sosiaalidemokratiaksi. Toinen vaihtoehto on painottaa vaurauden lisäksi ekologista kestävyyttä jolloin voidaan puhua ekotehokkaasta markkinataloudesta.

ViNOn periaateohjelmaluonnoksen näkemys yllä olevaan trilemmaan on kuitenkin suhteellisen selvä. Globaali sosiaalidemokratia tai ekotehokas markkinatalous eivät kumpikaan ole tyydyttäviä ratkaisuja. Pidämme ensisijaisena ekologista ja sosiaalista kestävyyttä ja talous voi kasvaa, jos se tapahtuu kestävästi. Yllä olevassa kuviossa edustamme siis punavihreää planetarismia. Tämän näkemyksen hintana on kuitenkin, että joudumme rajoittamaan ihmisten vapautta sääntelyn ja verotuksen keinoin mikä osaltaan vähentää materiaalista vaurautta.

Ekologisesta kestävyydestä:

Ekologisesti kestävä talous tarvitsee tuekseen vahvaa julkista sektoria, joka pystyy asettamaan verotuksen ja sääntelyn keinoin tiukat ja sitovat ympäristön hyvinvoinnin turvaavat rajat. Näiden rajojen sisällä markkinat auttavat löytämään kestävimmät toimintatavat. Ympäristöä vahingoittavien tahojen on maksettava aiheuttamistaan vahingoista.

On mahdollista, etteivät markkinat löydä ympäristön kannalta kestäviä tapoja nykyisen kaltaisen materiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Tällöin hallittu taloudellinen taantuma on parempi vaihtoehto kuin ympäristön tuhoutuminen.

Globaalista oikeudenmukaisuudesta:

Politiikkamme ei lopu Suomen eikä Euroopan rajoilla, vaan syleilemme koko maailmaa. Oikeudet kuuluvat ihmisille ja muille eläimille asuinpaikasta riippumatta ja Maa on yhteinen kotimme.

 Luonnoksesta ei kuitenkaan käy kovin selkeästi ilmi millaisia muutoksia haluamme globaalisti. Jos aidosti haluamme mahdollistaa hyvän elämän  kaikille maailman ihmisille, se ei onnistu pelkästään nostamalla kehitysyhteistyömäärärahat yhteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vaan vaatii pikemminkin radikaalia varallisuuden uudelleenjakoa ja globaalien valtasuhteiden uudelleenjärjestelyä. Miten pitkälle olemme valmiita menemään oikeudenmukaisen maailman takaamiseksi?

*Tämä jaottelu on lähtöisin Elements of Ecological Economics -kirjasta.

-Veli-Matti Partanen,
työryhmän jäsen ja ViNOn puheenjohtajia

Haastaako päihderiippuvuus yksilönvapauden periaatteen?

7 Mar

Ihmisen tarve päihdyttää itseään on jännä asia. Päihteistä haetaan nautintoa, helpotusta ja elämyksiä. Päihteisiin liittyy kuitenkin myös vakavia haittoja: Satunnaiset ylilyönnit vaikkapa sen viinan kanssa tuottavat haittaa yksilölle, hänen lähiverkostolleen ja esimerkiksi tapaturma- tai ilkivaltatilanteissa myös yhteiskunnalle. Päihteisiin liittyy lisäksi vain pientä osaa käyttäjistä koskeva, mutta sitäkin vakavampi ilmiö, riippuvuus. Päihderiippuvuus on sairaus, jota tulee hoitaa. Hoitamattomana päihderiippuvuus aiheuttaa vakavia, laajoja haittoja ja johtaa pahimmillaan kuolemaan.

ViNon uuden periaateohjelman neljännen luvun teemana on omaehtoinen elämä eli ihmisen vapaus tehdä omia valintojaan omassa elämässään. Päihdeaddiktioon sairautena kuuluu se, että ihminen haluaa jatkaa käyttöä, koska fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen riippuvuus aineeseen on niin vahva. Onko päätöksentekijä tällöin yksilö vai sairaus, joka hänen käytöstään säätelee? Nykyisessä periaateohjelmaluonnoksessa sairausnäkökulmaa ei ole nostettu erikseen esille, mutta periaatteena esitetään, että ihminen saa tehdä mitä haluaa niin kauan, kun siitä ei aiheudu ongelmia hänelle itselleen tai muille ihmisille:

”Päihdepolitiikkaakin pitää tarkastella yksilön oikeuksien näkökulmasta. Ainoina rajoittavina tekijöinä on minimoitava yhteiskunnalle koituvia haittoja sekä yksilölle ja tämän lähipiirille koituvaa tuskaa.”

Ihmisen itsemääräämiskykyä rajoittavan sairauden voidaan nähdä aiheuttavan haittaa yksilölle itselleen. Addikti tekee kaikkensa saadakseen tarpeensa tyydytettyä, jolloin haittoja ja tuskaa koituu usein myös lähipiirille ja yhteiskunnalle. Päihderiippuvuudessa ylitetään siis usein ViNOn periaateluonnoksessa esitettävän yksilönvapauden periaatteen raja ja tilanteeseen on puututtava. Koska kyse on sairaudesta, sitä voidaan hoitaa.  Addiktioon kuuluu kuitenkin usein ongelman kieltäminen. Siinäkin vaiheessa, kun ongelma myönnetään, ei parantumisprosessi ole yksinkertainen.

On tärkeää miettiä, miten yhteiskunnan tulisi toimia, mikäli päihderiippuvainen ei halua lopettaa laajoja haittoja aiheuttavaa toimintaansa. Mikäli yksilön aiheuttamat haitat ovat lainvastaisia, voidaan häntä rangaista. Ongelmana on kuitenkin usein se, että addikti jatkaa haitallista toimintaansa esimerkiksi vankeusrangaistuksen päätyttyä. Haittoja voidaan kuitenkin minimoida myös muilla tavoilla.  Jos yksilö ei ole valmis lopettamaan päihdekäyttöään, voidaan sen haittoja minimoida esimerkiksi terveysneuvonnalla tai muilla tukitoimenpiteillä. Olennaista on, että yksilöä autetaan olemaan osa yhteiskuntaa siitä huolimatta, mitä hän käyttää tai mitä hän sairastaa. Periaateohjelmaluonnoksen päihteitä käsittelevä kappale päättyykin periaatteeseen siitä, että ketään ei jätetä maahan makaamaan, vaan tilanteeseen on tarjottava ratkaisuja:

”Jos ihminen joutuu negatiiviseen kierteeseen, yhteiskunnan on oltava valmis nostamaan hänet takaisin jaloilleen.”

– Laura Karjalainen,
työryhmän jäsen

Miksi prostituutio pitää mainita?

4 Mar

ViNOn periaateohjelmaluonnoksessa todetaan, että ”ruumiillinen koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat yleismaailmallisia oikeuksia. Esimerkiksi oikeus harjoittaa prostituutiota laillisessa ja turvallisessa ympäristössä pitää taata.”

Saimme ensimmäisellä kommenttikierroksella pyynnön, että tämän kohdan esimerkki, eli prostituutio, poistettaisiin ohjelmasta, mutta jätimme sen kuitenkin vielä paikoilleen.

Näen poistoehdotukselle kolme mahdollista syytä: Asiasta voi olla eri mieltä; voi ajatella, ettei ViNOn tarvitse muodostaa kantaa tästä asiasta; tai voi ajatella, ettei kohta tarvitse selvennykseksi esimerkkiä.

Niille, jotka ovat eri mieltä, haluan korostaa, että prostituution harjoittaminen laillisessa ja turvallisessa ympäristössä ei vie pohjaa muulta alaan liittyvältä lainsäädännöltä. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että seksinosto tulee olla laitonta alaikäiseltä tai ihmiskaupan uhrilta. Sen sijaan laillisen ja turvallisen työympäristön takaaminen vain parantaisi prostituoitujen ja muiden seksityöläisten asemaa, edistäisi terveyttä ja turvallisuutta sekä mahdollisesti vähentäisi alalla esiintyvää rikollisuutta. Emme myöskään ajattele, että valtion pitäisi pyörittää bordelleja. Nykylainsäädäntö, joka kieltää kaiken ostamisen ja myymisen yleisillä paikoilla, johtaa kuitenkin siihen, että seksityötä tehdään piilossa ja siten myös siihen liittyvä rikollisuus pysyy piilossa, mikä puolestaan lisää seksityöläisten turvattomuutta.

Turvallinen työympäristö on yhdenvertaisuuskysymys, ja yhdenvertaisuuskysymys ei voi mielestäni olla ns. omantunnon kysymys, joka pitäisi jättää periaateohjelmasta pois.

Esimerkkejä taas halusimme laittaa mukaan, jotta ohjelma olisi luettavampi ja helpommin lähestyttävä. Esimerkkien käyttö on siis linjassa muun ohjelman kanssa.

Esimerkkiä edeltävässä kappaleessa todetaan, että ”ihmisillä on vastuu teoistaan ja niiden seurauksista, mutta hyvinvointivaltiossa ketään ei hylätä.” Seksityöstä tekemämme esimerkki on hyvä myös hyvinvointivaltion määrittelyssä. Hyvinvointiyhteiskunta ei voi ummistaa silmiään yhden ammattiryhmän osalta. Myös seksityöläisten työoloista ja terveydestä tulee huolehtia. Seksityö on ammateista kaikkein vanhin, eikä se tule tästä maailmasta katoamaan. Se, että sen olemassaoloa hankaloitetaan lainsäädännöllä, ei johda ongelmien poistumiseen vaan niiden lisääntymiseen.

– Janica Rantanen,
työryhmän jäsen

Työelämän tulee palvella yksilöä

28 Feb

Ovatko periaateohjelmaluonnoksen työelämäkannat oikeistolaisia? Ehkä jonkun mielestä niin, mutta minä näen niissä pieniä eroja sekä perinteiseen vasemmistolaiseen että suuria eroja talousliberaaliin “näpit irti” -linjaan. Henkilökohtainen ideaalini on seuraava periaateohjelmaluonnoksessakin toistaiseksi säilynyt:

“Ihmisillä tulee olla oikeus neuvotella itselleen työnsä ja toisaalta vapaa-aikansa ehdot ilman kenenkään painostusta”

Ajatus on absurdi. Todellisessa maailmassa jokainen meistä elää paitsi taloudellisten myös sosiaalisten realiteettien puristuksissa. Töitä on tehtävä, jotta saadaan ruoka pöytään. Kirjauksessa on kuitenkin kyseessä ideaali – utopia, jota tuskin koskaan täysin saavutamme.

Vapauskäsityksemme on positiivinen. Ei riitä, että ihminen jätetään oman onnensa nojaan. Jokaisen on myös saavutettava tietty perustaso, ja hänen pitää voida hallita elämäänsä – itse ja autonomisesti, ei yhteisön tahdon mukaan.

Ajattelemme myös, että ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan ja ajastaan. Miksi tämä oikeus lakkaisi, kun ihminen alkaa pohtia sitä, millä palkalla on valmis tekemään millaista työtä? Mikä on se hinta, jonka vaivastani vaadin?

Perinteinen vasta-argumentti on, että yksilön tekemät valinnat vaikuttavat työmarkkinoilla muiden kohtaamiin vaihtoehtoihin. Jos opiskelijat polkevat kaupan kassojen palkkoja, ei kouluttamatonkaan saa kauppaketjuilta kunnollista palkkaa. Siksi opiskelija ei muka saisi tyytyä yleissitovia työehtosopimuksia alempaan palkkaan. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

“Työntekijöiden on järjestäydyttävä vastaamaan nykypäivän haasteisiin: pätkätyöläisten, maahanmuuttajien, nuorten ja opiskelijoiden tarpeisiin työelämässä.”

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) on määritellyt perimmäisiksi työn ehdoiksi pakkotyön, syrjinnän ja lapsityövoiman käytön kiellot sekä järjestäytymisvapauden. Lisäksi se vaatii kollektiivisia neuvotteluja työn ehdoista – eli sitä, että järjestöt neuvottelevat yksilöiden ja yksiköiden sijaan.

Nykytilanteessa on väliinputoajia, joiden tilannetta vain vaikeutetaan pusertamalla heidät tiettyyn, yhtenäiseen ammatilliseen laatikkoon. Muun muassa osatyökykyisten, kielitaidottomien ja heikosti koulutettujen työpaikan löytäminen on tämän takia vaikeampaa. Monopolisoimalla työmarkkinaneuvottelut ammattiliitoille ja työnantajajärjestöille tehdään hallaa näille kolmansille osapuolille.

Yleissitovuus korottaa palkkoja, mutta pienentää yhteistä kakkua (kts. esim. Akateeminen talousblogi). Aina välillä ehdotettu minimipalkkalaki taas lisäisi jo heikoissa asemassa olevien työttömyyttä ja näin kasvattaisi syrjäytymisriskiä (kts. esim. kirjoitukseni toisaalla).

Yksilöiden edun ja positiivisen vapauden edistämiseksi tavoitteenmukaista ei ole estää järjestäytymistä. Päinvastoin, järjestäytymisen täytyisi olla nykyistä vapaampaa:

Työnantajat kilpailevat keskenään, mutta vain harvoin ammattiliitot skabaavat toisiaan tai Loimaan kassaa vastaan siinä, mikä näistä tarjoaa minulle parasta apua juuri minun työelämätavoitteissani. Väitän, että liittojen pitäisi oikeuttaa olemassaolonsa jokaiselle jäsenelleen. Nykyinen “pakkojäsenyys” rikkoo järjestäytymisvapautta vastaan.

“Riittävä perustulo vähentää byrokratiaa, toteuttaa sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja auttaa luomaan joustavamman työelämän.”

Nyky-Suomessa oikeutta ihmisarvoiseen elämään ei ole pakko sitoa työhön. Demokraattinen pakkovalta ei ole oikea tapa päättää kohtuullisesta palkasta, jos yhteiskuntamme varallisuus riittää takaamaan minimitoimeentulon perustulona tai kömpelömpänä sosiaaliturvana.

Nähdäkseni sosiaalipolitiikka on ensisijaista työpolitiikkaan verrattuna, koska se aiheuttaa vähemmän ongelmia yksilöille, joiden elämää se rajoittaa. Pyrimme vihreässä verouudistuksessa keräämään veroja ekotehokkaasti – pienimmän haitan periaatteen mukaan. Miksi emme tekisi myös vihreää työuudistusta? Jos tekisimme, mitä se sisältäisi?

Mitään absoluuttista mallia minulla ei tietenkään ole, vaikka esim. Ruotsin ja Tanskan kehityssuuntia ihailenkin. Peruskehykset kuten inhimilliset työolot ja lapsityövoiman kielto puolustavat yhä paikkaansa pakottavina normeina. Lainsäädäntöä pitäisi silti muuttaa yksilöllisempään ja joustavampaan suuntaan.

Lopullisen ratkaisun löytäminen on vaikeaa asiassa, jossa muutoksien seuraukset eivät ole kovin selkeitä ja yhdensuuntaisia (jos asia kiinnostaa “ihan sikana”, kts. tämä Maailmanpankin julkaisu). Mielestäni periaatteellinen suunta voidaan kuitenkin valita:

Utopiana pitäisi mielestäni olla tilanne, jossa joustavammat työmarkkinat tarjoavat yksilöille enemmän mahdollisuuksia elää elämäänsä unelmiensa mukaan: sopia työajoistaan, työtehtävistään, palkoistaan ja eduistaan. Suhteessa nykytilanteeseen vallansiirtoja pitäisi Suomessa tapahtua yksilöille eikä työmarkkinajärjestöille tai edes kansanedustuslaitokselle.

– Simo Raittila,
työryhmän puheenjohtaja
Twitter.com/Nonissimo

Feminismi on kapinaa tärkeiden asioiden puolesta

25 Feb

Sukupuoliroolien rikkominen, miehille aito mahdollisuus jäädä kotiin hoivaamaan lapsia, koulutusalojen sukupuolittuneen jakautumisen rikkominen, sukupuolten moninaisuuden tunnistaminen, yhden sukupuolen asevelvollisuuden vastustaminen, seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen, sukupuolisensitiivinen kasvatus. Muun muassa näitä asioita feminismi tarkoittaa minulle ja monille muille feministeille. Uskoisin, että myös valtaosa vinolaisista on valmis toimimaan näiden asioiden puolesta.

Periaateohjelman kirjoittamisprosessissa käydään jälleen kiistelyä feministiseksi järjestöksi tunnustautumisesta. Feminismi on puhututtanut niin ViNOn kuin puolueenkin tasolla moneen otteeseen. Karkeasti ottaen jako menee näin: feminismin vastustajat näkevät feminismi-sanalla olevan liikaa historiallista painolastia ja he haluaisivat  mieluummin puhua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, kun taas feminismin puolustajat näkevät feministeiksi julistautumisen itsessään tärkeänä ja toimintaan lisäarvoa tuovana eleenä.

Sukupuolten tasa-arvoa kannattavat nykyään kaikki. Myös ne, jotka jättävät palkkaamatta synnytysikäiset naiset, katsovat kieroon lastaan hoivaavia isiä tai eivät halua homoille adoptio-oikeutta. Feminismi antaa meille mahdollisuuden olla radikaaleja meille tärkeissä tasa-arvokysymyksissä. Terminä tasa-arvo typistyy usein kahden sukupuolen sekä seksuaalivähemmistöjen tasavertaisuuden kannattamiseksi. Feminismi puolestaan yhdistyy aktiivisuuteen, toimintaan ja radikaaliuteen. Samalla feminismiin on tasa-arvoa helpompi liittää keskusteluja myös seksuaalisuuksien moninaisuudesta, queer-teemoista ja transsukupuolisuudesta.

Viimeisimmässä periaateohjelmaluonnoksessa lukee näin:
Olemme feministejä. Feminismi on meille kapinaa yhteiskunnan sukupuolittuneita rakenteita vastaan. Kannatamme sukupuolten ja seksuaalisuuksien moninaisuutta ja samanarvoisuutta. Jokaisella on oltava oikeus elää elämäänsä omista lähtökohdistaan eikä ulkoa annettujen roolien mukaan.

Emme halua lisää valtaa naisille tai jotain pois miehiltä. Haluamme yksinkertaisesti jokaiselle mahdollisuuden toteuttaa itseään haluamallaan tavalla sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai muusta henkilökohtaisesta piirteestä riippumatta. Tämän toteuttaminen vaatii kuitenkin jatkuvaa kyseenalaistamista, itsensä haastamista sekä toimintaa niin politiikassa kuin arkielämässäkin. Feminismissä on avaimet näihin.

Feminismi on taistelua ja kapinaa, ja niitä me tarvitsemme tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusongelmien ratkaisemiseksi.

– Anni Heinälä,
työryhmän jäsen